Tekijä: Minna Salminen

Kategoriat
Blogi

437 kertaa kiitos!

Vaalien tulos on laskettu ja ennen tarkistusta äänimääräni nousi hienoon lopputulokseen yhteensä 437 ääntä. Vaalitulos vahvistetaan keskiviikkona. Olen tästä tuloksesta kiitollinen ja otettu ja lupaan olla luottamuksen arvoinen. Kyseisellä äänimäärällä sain paikan varavaltuutettuna ja lähden tavoittelemaan hyvää lautakuntapaikkaa.

Helsingin tuloksesta kirjoitan laajemmin, kun sitä olen ehtinyt muutaman päivän pureksia. Juhana Vartiaisen (kok) todennäköinen nouseminen pormestariksi tuo meille valtuustossa haasteita pitää palvelujen ja ihmisten sekä lähiöiden puolta. Uskon, että paras mahdollinen Helsinki saavutetaan yhdessä tekemällä ja pitämällä ihmisistä huolta.

Nämä nettisivut siirtyvät hiljalleen vaalisivuista perinteisemmiksi nettisivuiksi. Jatkan kaupunkilaisten asioiden puolustamista ja ajamista politiikassa entistäkin vahvemmin.

Kategoriat
Blogi

Pidetään Helsinki parhaana

Kuvassa lapsi kävelee leikkupuistossa puomin päällä.

Helsinki on arkisten asioiden ja pääkaupungin suomien mahdollisuuksien kokonaisuus.

Olen saanut kiertää Helsinkiä vaalikampanjan ajan ja kohdannut lukuisia ihmisiä, joiden terveiset olen tallentanut mieleeni ja pohtinut, miten Helsinkiä voisi parantaa. Kaikesta en ole ollut samaa mieltä, mutta moni ajamani perusasia tuntuu saavan ihmisiltä tukea. Mitä nämä ”perusasiat” sitten ovat?

Kyse on ennen kaikkea palveluista, joka on kunnan lakisääteinenkin virallinen tehtävä. Helsinki on kaupunkina iso ja erityinen ja täällä pystytään tarjoamaan ihmisille myös muita, kuin lain velvoittamia tehtäviä. Meillä on siis täällä mahdollisuuksia tehdä arvovalintoja, satsataanko, vai leikataanko.

Minun Helsingissäni ei leikata palveluista. Lähipäiväkotiperiaate on saatava aidosti toimimaan, koska se on sekä lasten, että perheiden etu. Myös työntekijöitä on helpompi saada, jos työsuhteisiin saadaan vakautta ja pysyvyyttä. Työolojen ja palkkauksen on oltava kunnossa, jotta päivähoito voi olla laadukasta. Sama pätee tietenkin kouluihin (ja kaikkiin n. 40 000 tehtävään).

Lähipäiväkodista lähikouluun siirtyminen on sujuvaa, perheille on muodostunut verkostoja ja lapsille kavereita. Tietenkin tässä on mahdollistettava yksilöllisiä valintoja ja siirtymisiä muihin kouluihin. Mutta periaate on arkea ja hyvinvointia kannatteleva ja siihen minä satsaisin. Nuorten asiat on oltava korkealla prioriteeteissa aina, mutta varsinkin koronan jälkeen. Olen todennut, että koronan jälkilasku on maksettava taseesta, mikä tarkoittaa sitä, että palveluihin laitetaan nyt se raha mikä tarvitaan, eikä mitään resurssipula-kysymyksiä sallita.

Palveluista julkinen liikenne on Helsingissä ihan tärkeimpiä hyvän arjen mahdollistajia. En hyväksy sitä, että koronan vauriot maksatetaan lippujen hintojen korottamisena. Helsinki sai erillistä valtiontukea julkisen liikenteen järjestämiseen ja valtiolta tuli tukea muutenkin koronan aikana. Koronatuki oli tarkoitettu nimenomaan palveluihin, eli meille kaikille tavallisille helsinkiläisille. Tiedän tämän, koska olin itse asiaa valmistelemassa.

Ikäihmisten palvelut! En tule hyväksymään veronalennuksia ylipäänsä muutenkaan, mutta ainakaan ennen, kuin meillä on palvelut kunnossa ja yksi keskeisiä on se, että ikäihmisten hoiva hoidetaan häpeälliseltä nykytasolta inhimilliselle tasolle. Tarvitsemme enemmän resursseja kotihoitoon, mutta myös asennemuutoksen siihen, että ympärivuorokautisen hoivan paikkamääriä lisätään tuntuvasti. Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään sen kaikkina vuosina.

Helsingin on käytettävä rahaa myös liikkumiseen ja sen mahdollistamiseen kävellen, pyörällä, juosten, hiihtäen, ulkona ja sisällä kuntoillen jne. koska se on osa hyvinvoinnin edistämistä ja koska se on osa hyvää arkea. Asumisessa Helsingin omalla asuntotuotannolla on puolestaan iso merkitys, ei vain rakentamisen määrällä.

Miksi tämä on mahdollista? Koska Helsingin talous on vahva ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Työttömyys on ollut valtavan kokoista koronan aikana etenkin nuorten keskuudessa, mutta toimivana ja elämää sykkivänä kaupunkina Helsinki arvioiden mukaan toipuu nopeasti ja menetetyt työpaikat saadaan takaisin.

Taloutta on tietenkin hoidettava hyvin, siinä minulla on vahvaa osaamista työni ja luottamustoimien kautta, mutta puheet leikkauksista tai veronalennuksista vievät uskottavuutta toimivan kaupungin rakentamiselta. Meillä on Helsingissä yksi alhaisimpia veroprosentteja. Sitä ei ole tarpeen alentaa, sillä alennus tehtäisiin tavalla tai toisella palvelujen kustannuksella ja se on pois ihan tavallisilta helsinkiläisiltä.

Helsinki sykkii elämää pääkaupunkina, pidetään se sellaisena jatkossakin.

Kategoriat
Blogi

10 tavoitetta Helsingissä

Tiivistän tähän blogiin 10 kohdan listan, joka tekee Helsingistä paremman.

Helsingin valtuustossa tai sen alaisissa lautakunnissa on pystyttävä päättämään laajasti koko kaupungin kaikista asioista. Valtuustossa siis todella päätetään meidän kuntalaisten kannalta keskeisistä asioista, jotka sitten rahoitetaan kuntalaisilta kerättävinä veroina, maksutuloina ja lainalla. Päätöksenteossa on tärkeää, että valtuutettu tietää asiasta vähintään jotain, osaa ottaa siitä selvää, kuuntelee asukkaita ja lopulta tekee päätöksen, jota viime kädessä ohjaa valtuutetun oma arvomaailma. Äänestämällä voit vaikuttaa.

Kaupungin talous on kaiken perusta ja siitä on pidettävä huolta. Helsinkiä ei kuitenkaan talouden näkökulmasta uhkaa juuri nyt mikään. Taseemme on Suomen vahvin, lainamäärä Suomen pienimpien joukossa / asukas ja ylijäämää on kertynyt useana vuonna. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tilanne voisi muuttua ja se muuttuukin, jos asukasmäärä kääntyy laskuun, mutta keskityn tässä avaamaan muita tavoitteitani. Näen että, kun huolehditaan tästä listasta, asukasmäärämme kasvaa jatkossakin ja talous pysyy vahvana.

  1. Palvelut kuntoon
  2. Alueiden kehittäminen tasapuolisesti
  3. Koronan jälkilasku kaupungin taseesta, ei lapsilta ja nuorilta
  4. Lähipäiväkotiperiaate toimivaksi
  5. Koulujen resurssit ja korjaukset kuntoon
  6. Ikäihmisille lisää ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ja kotihoito kuntoon
  7. Henkilöstöohjelma, jossa korjataan työolot ja palkat
  8. Julkinen liikenne aidosti toimivaksi
  9. Asumisen hintaa kohtuulliseksi
  10. Työvoimapalvelut työttömiä palvelevaksi kokonaisuudeksi

Helsingissä on varaa huolehtia palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Liian usein kuulee, että ei pääse lääkäriin tai kouluissa ei ole välineitä kaikille. Yksi keskeinen liian usein laiminlyöty palvelu on siivous. Tässä Helsingin on ryhdistäydyttävä. Jos ostopalvelu ei toimi, se pitää korjata tai ottaa omaksi työksi. Jos yritetään ostaa halvalla hyvää, se harvoin onnistuu.

Alueiden kehittämisen tulee olla tasa-arvoista. Miksi jokaisen tulisi välittää Helsingin alueista? Helsinki on kuitenkin yksi. Jos jollain alueella pääsee tapahtumaan rapistumista, syntyy turvattomuutta ja syrjäytymistä ja asuntoja on vaikea saada kaupaksi, se tekee pullonkaulaa koko palvelujärjestelmään tai esimeriksi muuttohalukkuuteen Helsingin sisällä. Kyse on ihmisistä ja ihmisten yhdenvertaisuudesta ja mahdollisuuksista.

Koronan jälkilasku on oikeasti katsottava kuntoon. Nyt näyttää siltä, että vauras Helsinki venkoilee kokoomuslaisen pormestarin johdolla siitä, että 500 miljoonan ylijäämästä ei saada laitettua pientä siivua lapsille ja nuorille. Tässä on hyvä huomioida, että Helsinki sai valtiolta 300 miljoonaa euroa, joka on tarkoitettu palvelujen ylläpitämiseen ja niiden vahvistamiseen.

SDP:n johdolla alkuun laitettu lähipäiväkotiperiaate on saatettava kuntoon tulevalla valtuustokaudella. Se on yksi keskeisimpiä tasa-arvotekoja ja perheiden palveluja, joita meillä on. Lähipäiväkoti kaikille tarkoittaa lapselle samalla turvallista siirtymää lähikouluun tuttujen kaverien kanssa ja perheille jo pikkulapsivaiheesta koostunutta turvaverkkoa muista vanhemmista. Koulut on puolestaan saatettava 2020-luvulle riittävin resurssein. Koulut on yksinkertaisesti korjattava, jos korjattavaa on ja opettajille annettava mahdollisuus hoitaa työtään.

Ikäihmiset on jätetty Helsingissä heikkoon asemaan. Kotihoidon priorisointi pitää lopettaa ja ympärivuorokautisen hoivan paikkoja lisätä. Ihmisellä tulee olla oikeus asua kotona niin pitkään, kuin pystyy ja sinne tulee järjestää tarvittava tuki ja hoito. Mutta nyt kotihoito valitaan liian usein niin, että ihmisen on pakko asua kotona, vaikka se ei enää olisi inhimillistä. Tämä on häpeällistä.

Helsinki on Suomen suurin yksittäinen työnantaja lähes 40 000 työntekijällä. Varsinkin nais- ja työvoimavaltaiset alat sote, varhaiskasvatus ja koulutus ovat aliresursoituja ja niissä työolot ja palkkaus eivät vastaa työn vaativuutta. Helsinki joutuu kilpailemaan osaavasta työvoimasta muiden kanssa ja tähän on kiinnitettävä huomiota. Helsingissä on vakansseja täyttämättä, kun niihin ei löydy hakijoita. Tässä on peiliin katsomisen paikka.

Julkinen liikenne ei voi olla säästökohde. Linjat ja vuorovälit on viipymättä palautettava korona-aikaa edeltävälle tasolle, kun yhteiskunta ja Helsinki alkavat avautua. Alueilta on päästävä sekä poikittais- että pitkittäissuunnassa liikkumaan sujuvasti. Asumisella on kiinteä yhteys hyviin liikenneyhteyksiin muiden julkisten palvelujen ohessa. Asuntoja on rakennettava riittävästi, ja valvottuna laadukkaasti. Viheralueita on kunnioitettava, mutta asuntoja on saatava lisää, jotta saamme painettua hintaa joskus alemmas. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea hinnan nousun hillintää. Perheille pitää löytyä koti Helsingistä. Tällä hetkellä on jo vaikea löytää 5 h asuntoja, joka esim. uusperheille ja etätyön lisääntyessä on ihan relevantti normaalia asumistarvetta vastaava kokonaisuus.

Viimeisenä tavoitteena nostan työvoimapalvelut. Helsinki on yksi kuntakokeilun alueista, eli Helsinki järjestää tällä hetkellä osan työttömien palveluista itse. Vuonna 2025 työllisyyspalvelujen on tarkoitus siirtyä pysyvästi kunnille. Silloin Helsingillä tulee olla malli valmiina siihen, miten työvoimapalvelut, toinen aste, yritykset, muut palvelut kytketään tiiviiksi kokonaisuudeksi yhteen palvelemaan työnhakijoita nykyistä paremmin. On kaikkien etu, että tämä homma toimii, kuin rasvattu.

Kategoriat
Blogi

Helsinki on monta – ja ennen kaikkea yksi

Helsingin alueet ovat erilaisia, ja hyvä niin, mutta ne eivät saa olla eriarvoisia. Helsingin on säilytettävä sen monet kasvot, mutta Helsinkiä tulee kehittää tasapuolisesti. Olemme Maunulassa olleet yksiä onnekkaita, kun aluetta on kohennettu vanhan ostarin purkamisella, uuden Maunula-talon rakentamisella, täydennysrakentamisella ja julkisen liikenteen edellytysten parantamisella. Raidejokeri on asukkaille ja alueelle aluekehittämisen lottovoitto.

Olen kiertänyt taas vaalien alla enemmän Helsingin monia alueita. Haluan ihmisten tapaamisen lisäksi käydä itse jakamassa esitteitä, jotta näen miten Helsingillä ja sen asukkailla menee. Helsinki on todella erilainen monin paikoin. Sekin on rehellisesti sanottava, että monia alueita olisi tuotava ”tähän päivään”.

Tavoitteeni siitä, että Helsinkiä tulee kehittää tasa-arvoisesti, on saatava seuraavalla valtuustokaudella todeksi. Helsingin on ihan oikeasti tehtävä kehittämisohjelma, joka ei keskity vain keskustaan tai muutamiin alueisiin. Toisaalta esimerkiksi Malmilla on keskitytty puhumaan lentokentästä, vaikka koko aseman seutu rapistuu. Uudet asukkaat alueelle toisivat mukanaan palveluita ja koko Malmia olisi pakko viimein kehittää.

Miksi jokaisen tulisi välittää Helsingin alueista? Helsinki on kuitenkin yksi. Jos jollain alueella pääsee tapahtumaan rapistumista, syntyy turvattomuutta ja syrjäytymistä ja asuntoja on vaikea saada kaupaksi, se tekee pullonkaulaa koko palvelujärjestelmään tai esimeriksi muuttohalukkuuteen Helsingin sisällä.

Koko Helsingin tulisi olla relevantti ensimmäisen asunnon tai asunnon vaihtamisen etsimisen kohde. Ei ole kenenkään etu päästää alueita eriarvoistumaan niin, ettei eri alueiden helsinkiläiset tunne ollenkaan kotikaupunkinsa eri puolia, kun eivät koe niitä omakseen tai eivät näe niissä potentiaalia. Se tekee meistä riitaisia, kun meidän pitäisi olla yhtenäisiä.

Kategoriat
Uncategorized

Kouluihin riittävät resurssit!

Kuluneella viikolla Helsingin Sanomissa on kirjoitettu useampi kuntavaalijuttu erityisopetuksesta, kouluista, kiusaamisesta ja kiusaamisen kitkemisestä. Voit lukea kaikki tämän blogin lopusta. Muutama oma näkemykseni tärkeään asiaan.

Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri ja opiskelin pääaineena Turun yliopistossa vuosina 2002-2010 erityispedagogiikkaa. Inkluusio, eli kaikkien oppilaiden opettaminen samoissa ryhmissä oli yksi kantava teema kohti oikeudenmukaisempaa koulutusta ja oikeastaan koko yhteiskuntaa. Inkluusiota ei keksitty 2000-luvulla Suomessa, vaan sitä on pitkään haettu ratkaisuksi meillä ja maailmalla. Inkluusio syventää aiempaa ajattelua integraatiosta. Integraatio koulumaailmassa tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tuodaan erilaisia lapsia samaan luokkaan. Inkluusio koulumaailmassa on sitä, että kaikki ovat jo lähtökohtaisesti samassa luokassa. Tässä on inkluusio-ajattelun idea ja ydin. Siis se, että kaikki ovat erilaisista tuen tarpeista huolimatta yhdenvertaisia, eikä lapsia erotella. Tuki tuodaan yksilön mukana luokkaan.

Politiikkaan on tuotu viime aikoina keskustelua siitä, onko inkluusio sittenkään hyvä idea. Se ei ole hyvä idea, jos kouluissa ei ole riittävästi tukea tarjolla. Opettajilla pitää olla kyky ja resurssit ratkaista opetus niin, että erityistä tukea tarvitseva saa opetusta siinä missä muutkin ja niin, että kaikki pysyvät mukana ja voivat hyvin luokassa. Inkluusio on erittäin tavoiteltava ajattelutapa meille kaikille. Se, että emme näe rajoitteita, vaan mahdollisuuksia, on arvokasta. Itse toivon, että voimme jatkaa inkluusion tiellä. Se vaatii päättäjiltä halua resursoida koulutusta riittävästi. Koska jokainen euro menee meidän yhteisiin lapsiin ja nuoriin, uskon, että siihen löytyy tahtoa.

Inkluusion ohella puhututtanut teema on jälleen ollut koulukiusaaminen ja sen kitkeminen. Opettajien taholta on ollut turhautumista siihen, että erilaisiin ohjelmiin on käytetty paljon rahaa, mutta tulokset eivät jää pysyviksi. Koulukiusaamisen kitkemisessä pätee sama perusajatus, kuin inkluusion toteuttamisessa. Sen täytyy olla perustoimintaa ja perusajattelua.

HS kertoi pojista, joista toinen kiusasi uutta luokkakaveria. Opettajan mielestä asiasta oli kerrottu ja siitä oli puhuttu molempien poikien vanhempien kanssa. Kiusaajapojan äiti kommentoi kuitenkin, ettei tunnista tällaista keskustelua, vaan että asia on ollut vain kerran puheena toisen keskustelun yhteydessä. En usko, että osapuolet vähättelevät asiaa, mutta jotainhan tässä on pieleen mennyt. Opettajan mukaan pojat myös nujaavat jatkuvasti ja oikea kiusaaminen on vaikea tunnistaa.

Kouluissa on kokeiltu erilaisia kiusaamisesta vapaita alueita, hälytysnappeja, kivakoulua ja keskustelu-malleja. Olennaista on, että kiusaamiseen puututaan heti. Ei ole olemassa pientä kiusaamista, vaan kaikki sellainen toiminta, jonka tarkoitus on alentaa toista henkilöä itsensä nostamisen kustannuksella on väärin. Kiusaamisen syynä on usein huono itsetunto, porukan kunnioituksen hakeminen tai joskus myös pahuus. Luokan hengen tulee olla sellainen, että se huomioi kaikki oppilaat ja jossa syntyy porukkahenki. Koulu ei ole vain asioiden opettelua varten, vaan kouluissa opitaan sosiaalisia taitoja ja elämisen taitoja yleensä.

Kiusaamisen kitkemisessä pätevät samat keinot, kuin inkluusion toteuttamisessa. Resurssit, osaaminen ja puuttuminen. Olen työskennellyt niin sanotuissa tavallisissa ja vaikeimmin vammaisten erityiskouluissa sekä kouluissa, joissa inkluusio on toteutettu. Kannatan itse lämpimästi inkluusion toteuttamista ja olen valmis toimimaan sen puolesta, että tätä resursoidaan. Kuntapäätöksenteon ulkopuolelta haluan vaikuttaa siihen, että erityispedagogiikka, eli erityislasten opettamiseen liittyvät asiat ovat kaikkien opettajien keinovalikoimassa ja niitä opetetaan riittävästi myös luokanopettajakoulutuksessa. Olen itse elämässäni saanut monta kertaa todeta, että erityispedagogiikan opinnoista on ollut monessa hyötyä.

Erityistä tukea tarvitsevia lapsia opetetaan yhdessä muiden kanssa, eikä se ole pelkästään hyvä tai huono asia

Puolueet: Erityisoppilaiden opettamista tavallisissa luokissa ei pidä purkaa – tuen riittämisestä ollaan kuitenkin huolissaan

Helsingin poliitikot kertovat, miten he lopettaisivat koulukiusaamisen

”Ne maksavat miljoonia, eikä niitä koskaan oteta käyttöön” – Helsinkiläisen opettajan tunnustus naurattaisi, jos se olisi vitsi

Risto sanoi kiusanneensa Pekan loppuun, sitten hän käänsi katseensa Mikaeliin – Riston äiti ja neljä muuta kertovat nyt näkemyksensä helsinkiläisen koulun tapahtumista, joiden loppua kaikki toivoisivat 

Kategoriat
Blogi

Vastauksia perheille

MLL Pakila kysyi alueensa kuntavaaliehdokkaiden mielipidettä perheiden asioihin. MLL Pakila toimii ja tekee tärkeää työtä Pakilan, Maunulan, Pirkkolan, Paloheinän ja Torpparinmäen alueilla.

Vastaukseni esitettyihin kysymyksiin ovat:

1.    Miten turvataan lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa?

Tässä tarvitaan kolmea asiaa:

1)      Vahvistetaan palveluja perustasolla erityisesti peruskoulussa ja perheiden ja nuorten palveluissa. Myös varhaiskasvatuksen osalta on katsottava, että lapsilla on riittävän pienet ryhmät ja pätevää henkilöstöä. Sosiaali- ja terveydenhoidossa kaikki jonot on purettava ja erikoistason hoitoon pääsyä on helpotettava niiden osalta, jotka tarvitsevat järeämpää hoitopolkua.

2)      Koronakriisin hoitamiseen tarvitaan moniammatillista työtä. Tässä koulujen, sosiaali- ja terveydenhuollon, nuorisotoimen ja poliisin on vahvistettava yhteistä järjestelmällistä toimintaa lasten ja nuorten auttamiseksi. Oireilevat lapset ja nuoret pitää tunnistaa ja heille on oltava sen jälkeen selkeä palvelupolku olemassa.

3)      Kouluihin on suunnattava lisärahoitusta viipymättä! Myös muiden ammattilaisten toimintaa on vahvistettava riittävillä rahallisilla resursseilla. Helsinki teki valtion koronatuen turvin merkittävän ylijäämän viime vuonna. Kaikkea viime vuonna yli jäänyttä rahoitusta ei pidä käyttää investointeihin ja lainan maksuun, vaikka nekin ovat tulevaisuuden kannalta tärkeitä, vaan palvelujen vahvistamiseen hyväksymällä toimialojen budjettiylitykset.

2.    Mikä on tärkein perheisiin liittyvä asia, jota haluat alueella edistää, ja millä tavalla aiot sitä viedä eteenpäin?

Perheille on oltava Helsingissä tarjolla toimiva arki ja riittävä tuki. Nämä koostuvat laadukkaasta ja lähellä toimivasta varhaiskasvatuksesta, kunnossa olevasta neuvolatoiminnasta ja mm. luotettavasta ja hyvästä julkisesta liikenteestä. Lähikoulun on oltava hyvä ja turvallinen valinta. Kesällä puistotoiminta on ehdottomasti pidettävä käynnissä. Perheiden arkea helpottaa myös asumisen ratkaisut, eli Helsingissä on voitava asua kaiken kokoisten perheiden kanssa kohtuuhintaisesti. Tämä on asia, jossa poliittisten päättäjien on toimittava entistä tehokkaammin ja aion vaatia lisää Helsingin omaa asuntotuotantoa niin omistusasunnoissa, kuin vuokra-asunnoissa. Varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta ei tule säästää yhtään.

3.    Miten Helsinki voisi kehittää yhteistyötä järjestöjen kanssa?

Järjestöjä tulee tukea suoraan rahallisesti ja toisaalta järjestöjen palveluja pitää ostaa Helsingin käyttöön. Järjestöillä on erityisesti hyvinvoinnin edistämisen ja ongelmien ennaltaehkäisyn parissa osaamista ja ne täydentävät kunnan omaa palvelua tärkeällä tavalla. Järjestöjen kanssa käytävä vuoropuhelu palvelujen kokonaisuudesta ja niiden kehittämisestä sekä mahdollisista palvelujen tarpeen lisäämisestä on asia, jota on myös lisättävä.

4.    Terveisesi alueen lapsiperheille.

Alueemme on lapsiperheille hyvä paikka asua, mutta kehitettävääkin löytyy. Leikkipuistojen kesäaukioloon olisi hyvä laajalla joukolla vaikuttaa. Koulujemme resursseja tulee puolustaa myös aktiivisesti. Raidejokerin tulo lisää alueemme esteetöntä ja ympäristöystävällistä joukkoliikennettä merkittävällä tavalla. Maunulan terveysasema on parantanut hoitoon pääsyä, mutta myös tätä pitää seurata.

Kategoriat
Blogi

Toimiiko pormestarimalli?

Helsingillä on ollut pormestari ja kolme apulaispormestaria kuluneen valtuustokauden ajan, eli neljä vuotta. Pormestari-malliin siirryttiin kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien mallista. Mallien erot ovat siinä, että pormestari ja apulaispormestarit valitaan vaaleilla valittujen valtuutettujen joukosta, eli he ovat päätoimisia, mutta luottamustehtävässä. Kaupunginjohtaja ja apulaiskaupunginjohtajat olivat puolestaan viranhaltijoita, eli tutummin työsuhteessa kaupunkiin.

Mallien olennainen ero on siinä, että kaupungin johtaminen haluttiin tuoda vahvemmin sille pohjalle, jonka helsinkiläiset ovat äänestämällä valinneet. Puolueet asettavat vaaleissa pormestariehdokkaansa, ja kilpailevat vaaleissa vahvasti tämän kautta. Pormestarista ei sinänsä äänestetä suoraan vaaleissa, mutta on kuitenkin todennäköistä, että valtuustossa valitaan suurimman äänimäärän saaneen, eli vaalit voittaneen puolueen ennakkoon asetettu ehdokas pormestariksi.

Pormestari-mallissa on hyviä ja huonoja puolia. Arvioimme tarkastuslautakunnassa pormestarimallin toimivuutta. Arviointi päätyi myös lehdissä esiteltäväksi. Olennainen kehittämistarve pormestarimallissa liittyy johtamiseen ja pormestarin ja apulaispormestarien toimivaltasuhteisiin. Ei ole ollut kivutonta siirtyä malliin, jossa luottamustoiminen pormestari johtaa viranhaltijaorganisaatiota. Toimialueita johtaa apulaispormestarit, kukin omaansa. Toimialueilla ja kaupungin johdossa on myös normaalissa palkkasuhteessa olevia johtajia ja normaalit käskyvaltasuhteet. Pormestarit vaihtuvat, mutta muu johto pysyy, voisi vähän yksinkertaistettuna tiivistää.

Poliittisen mandaatin saanut pormestari saattaa olla tyytymätön siihen, ettei organisaatio taivukaan suoraan toiveiden mukaan. Pormestari-mallin toisella kaudella johtamisessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että tieto kulkee, johtamissuhteet ja –ketjut ovat kunnossa ja että valtuuston poliittinen tahtotila tulee toteutetuksi siitä huolimatta, minkä puolueen pormestari tai apulaispormestari toimintaa johtaa. Sillä lopulta kyse on kuitenkin valtuuston tahdosta, ei yksittäisen henkilön vallasta. Tämä on saattanut nykyisellä pormestarilla joskus myös unohtua.

Pormestari on toisaalta Helsingin kasvot. Hyvä pormestari puhuu ja toimii kaupunkilaisten puolesta. Helsinki kilpailee Suomen ykkösenä myös kansainvälisillä markkinoilla. Osaajien houkuttelussa ei ole ollenkaan yhdentekevää se, miltä kaupunki ja sen johto näyttävät. Pormestari on parhaillaan moniäänisen Helsingin kasvot, pahimmillaan jarru, joka saa politiikan näyttämään pahalta. Valitaan vaaleissa tuo ensimmäinen ja vaaditaan helsinkiläisinä kaupungin johtamiselta parempaa.

Voit kuunnella mietteitäni myös podcastista.

Kategoriat
Blogi

Helsinki ja työllisyys – näytön paikka!

Helsinki on Suomen suurin yksittäinen työnantaja lähes 40 000 työntekijällä. Helsingin on pystyttävä omalla palkka- ja työsuhdepolitiikallaan houkuttelemaan ja pitämään työntekijät palkkalistoillaan. Työolosuhteilla voidaan huolehtia jaksamisesta ja työmotivaatiosta, palkalla elämisen edellytyksistä.

Esimerkiksi lähipäiväkotiperiaatteen toteuttaminen vaatii osaavaa varhaiskasvatuksen työvoimaa. Varhaiskasvatuksen opettajien ja sosionomien, sekä lastenhoitajien kaikkien rooli on tärkeä päiväkodin arjessa. Helsingillä ei ole varaa olla huomioimatta kaikkien työntekijöiden asioita. Helsinki huolehtii sote-palvelujen järjestämisestä myös eduskunnassa käsittelyssä olevan uudistuksen voimaan tullessa. Hoiva-alan työntekijöiden palkkaukseen, jaksamiseen ja työoloihin vaikuttamisen mahdollisuuksiin on pakko kiinnittää huomiota.

Helsingillä on myös työllisyyden kuntakokeilun kautta iso vastuu ja mahdollisuus vaikeimmin työllistyvien palveluista. On aivan olennaista, että Helsinki pystyy laatimaan kaikille suunnitelman etenemisestä ja mahdollistaa työpaikan löytäminen.

Yksi vaikeasti työllistyvä tunnistettu joukko on maahanmuuttajanaiset, joiden osalta Helsinki alkaa tehdä kohdennetumpaa palvelua. Tämä on mielestäni erittäin hyvä uudistus inhimillisesti ja koko Helsingin kannalta. Helsinki hyötyy suoraan siitä, että työttömät työnhakijat autetaan töihin.

Työpaikka on myös parasta syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Työvoimapalvelujen kuntakokeilu ja jatkossa pysyvä palvelu onkin Helsingille todellinen näytön paikka. Nyt on mahdollista tehdä inhimillistä työvoimapolitiikkaa sekä omassa kunnassa, että auttamalla ihmisiä töihin.

Kategoriat
Blogi

Kunnan elinkeinotoiminta ratkaisee

Vastailin pitkin kevättä vaalikoneisiin, joista merkittävimmät lisäsin myös tänne sivuilleni. Vaalikoneissa kysytään sekä arvoista, että varsinaisista kunnassa päätettävistä asioista. Vaalikoneen tekijät ovat kertoneet, että molemmilla on merkitystä, ja niin onkin! Kunnissa päätetään arvojen pohjalta, jossa tieto ja osaaminen ovat avainasemassa. Vaalikoneissa on kysytty veroista, palveluista, kasvisruuasta jne. Se, mikä niistä melkein kokonaan puuttui, on elinkeinopolitiikka, vaikka sillä on kunnalle suurta merkitystä. Sellainen kunta, jossa ei ole toimivaa elinkeinotoimintaa, ei voi olla hyvä ihmisille.

Tarvitsemme siis toimivaa elinkeinopolitiikkaa Helsinkiin. Helsinki tarjoaa asumista ja arkea oman kunnan asukkaille, meille kaikille helsikiläisille, mutta se on samalla koko Suomen moottori yhdessä muiden kaupunkien kanssa. Helsingin on panostettava yritysten hyvään toimintaympäristöön ja meidän on osattava houkutella tänne suomalaisten yritysten lisäksi kansainvälisiä investointeja. Yritysten sijoittuminen kaupunkeihin ei mielestäni ratkea yksittäisellä porkkanalla, vaan kokonaisuudella, jossa tonttipolitiikka, työntekijöiden osaaminen ja turvallinen sekä luotettava ympäristö ovat avainasemassa.

Vaalikoneissa on useissa vaaleissa kysytty pitääkö työpaikat laittaa ympäristökysymysten edelle, jos on pakko. Se, mistä meidän on pakko huolehtia on, että hyvinvointiyhteiskuntamme on elivoimainen nyt ja jatkossa. Ympäristökysymykset ja työpaikat eivät ole toisilleen vastakkaisia, vaan toimivaa elinkeinopolitiikkaa tehdään ympäristökysymykset huomioon ottaen. Uutta tekniikkaa syntyy, kun sille annetaan mahdollisuus ja osaaminen pidetään kunnossa. Investoinnit vihreään siirtymään tuovat Helsingille paljon uusia työpaikkoja, joten uusien kuntapäättäjien on oltava hereillä siinä, että tätä kehitystä ei jarruteta ja menetetä tilaisuuksia. Elinkeinopolitiikka on yksi keskeisistä alueista, joista kuntapäättäjiksi haluavilla pitää olla sanottavaa ja medialla kysyttävää.

Kategoriat
Blogi

Parempia ruokahankintoja

Kommenttipuheenvuoroni Vastuullista ruokaa kuntiin – kuntapäättäjä -webinaarissa 5.5.2021

Kiitos mahdollisuudesta esittää SDP:n puolesta kommentti ja näkemyksiä tähän tärkeään tilaisuuteen.

Hankinnat, tavarat sekä elintarvikkeiden ostot on merkittävä osa julkisen sektorin palveluita ja niiden toimivuutta. Hallitus on linjannut ohjelmassaan nykyistä parempien ja vaikuttavampien hankintojen tekemisestä julkisella sektorilla. Olennaista on, että kunnat ovat tässä työssä mukana ja etsivät keskeisinä toimijoina esimerkiksi juuri ruokahankintoihin nykyistä parempia tapoja. Yksi keskeinen toimi liittyy hyvään markkinavuoropuheluun, jonka Suvi Haukiojakin nosti esille ja siihen kannustan kaikkia julkisten hankintojen parissa olevia.

Kotimaisesti tuotetun ja terveellisen ruuan osalta voimme varmasti kaikki jakaa yhteisen näkemyksen, että sitä tulisi olla enemmän päiväkotien ja koulujen ja muiden julkisesti järjestettyjen ruokailujen osana. Lähellä tuotettu ruoka on paitsi terveellistä, se on ekologista ja tuo Suomeen myös taloudellista hyvinvointia.

Osana hankintastrategiaa maa- ja metsätalousministeriölle on asetettu tavoite, jonka perusteella se edistää kestävää ruokajärjestelmää. Tätä tehdään tukemalla kuntia ja hankintayksiköitä ja yleisesti kehittämällä ruokapalvelujen hankintaosaamista ja -prosesseja. Ministeriö on mm. laatinut ohjeita vastuullisista elintarvikehankinnoista. Vastuulliset hankinnat ovat tärkeä osa kestävän kehityksen kokonaisuutta ja niillä toteutetaan myös hyviä ravitsemussuosituksia.

Julkisilla hankinnoilla voidaan ohjata oikein toteutettuna koko yhteiskuntaa. Koska julkisia hankintoja tehdään yhteisillä verovaroilla, tulee niiden olla aina oikein toteutettuja ja kestettävä avoimuuden ja läpinäkyvyyden vaatimukset. Yhä enemmän on tarvetta avata hankintaprosesseja itsessään, eli sitä, että on kilpailutettu oikein ja ostettu sitä, mitä on tavoiteltu.

Hyvä hankinta on kokonaistaloudellinen, ekologinen ja tukee kestävää kehitystä. Hallituksen ja ministeriöiden työllä voidaan toteuttaa vain osa hankintojen parantamisesta ja esimerkiksi kestävän ruuantuotannon tukeminen tapahtuu ennen kaikkea kuntapäättäjien toimesta.

Kaikille hankintaan osallistuville voidaan asettaa samat kestävään ruuantuotantoon liittyvät laatukriteerit. Näitä erilaisia kriteerejä maa- ja metsätalousministeriö on laatinut kaikkien hankintojen tueksi. Kriteerejä ovat mm. pellon hyvät viljelymenetelmät, luonnon monimuotoisuus, kasvien suojelu ja eläinten hyvinvointi. Yksi tärkeä linjaus on se, että elintarvikkeiden alkuperä on voitava jäljittää. Allekirjoitan Suvi Haukiojan näkemyksen, että vastuullisuus koostuu monista tekijöistä.

Periaatteena on oltava se, että kaikissa ruokahankinnoissa tavoitellaan korkeaa laatua ja kokonaistaloudellista sekä kokonaisvaltaista kestävyyttä. Tässä meidän on yksinkertaisesti vielä parannettava juoksua.

Kuntien tulisi heti uusien valtuustokausien alussa tarttua hankintojen haasteeseen ja parantaa käytettävissä olevilla keinoilla kotimaisen ja terveellisen ruuan käyttämistä omissa julkisissa ruokailuissaan.

Kiitos kaikille!

//muutoksia puhuttaessa, tallenne tulee katsottavaksi myöhemmin