Valmistelimme valtiovarainministeriössä viime vuoden aikana ensimmäisen yhtenäisen kansallisen kaupunkistrategian. Sain olla mukana työssä, joka oli erittäin innostavaa, opettavaa ja myös silmiä avaava kokemus. Kaupunkistrategia on kaikkien kaupunkien strategia ja se valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä kaupunkien kanssa. Suomessa oli vuonna 2020 yhteensä 310 kuntaa. Näistä 107 käytti itsestään nimitystä kaupunki. Kuitenkin Suomen kuntien keskimääräinen koko on vajaa 18 000 asukasta ja mediaani kuntakoko on noin 6000 asukasta.
Kaupungeista 21 toimii tiiviinä C21-nimisenä verkostona. Suurimmat kaupungit ovat järjestyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio ja Pori, joista kuusi suurinta, eli ns. C6 toimii C21 tapaan verkostona ja tekee mm. edunvalvontaa näissä nimissä. Pienin kaupunki on Kaskinen, jossa oli viime vuonna 1246 asukasta. Myös esimerkiksi seutukaupungeilla, joita on n. 50 ja pienillä kaupungeilla on oma verkostonsa, jonka kautta ne ajavat asioita ja tekevät yhteistyötä.
Kaikkia kuntia säädellään tällä hetkellä samalla tavalla. Keskeinen kuntien toimintaa ohjaava laki on kuntalaki. Samat vastuut ja velvollisuudet koskevat siis kaiken kokoisia kuntia ja kaupunkeja. Myös kaikki lakisääteiset tehtävät ovat samoja. Kaikilla kunnilla on itsehallinto ja yleinen toimivalta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että ne voivat järjestää myös ei-lakisääteisiä palveluja. Tällaisia palveluja on kaikista palveluista n. 20 %, ja niitä järjestävät käytännössä vain kaikkein isoimmat kaupungit. Lukuisat kunnat järjestävät palvelut yhdessä jonkun toisen kunnan kanssa yleensä kuntayhtymän kautta. Isot kaupungit, kuten Helsinki pärjää tässä itse.
On täysin selvää, että Helsinki on kuntien, mutta myös kaupunkien joukossa erityinen. Helsingin väkiluku on n. 650 000, kun seuraavaksi suurimman kaupungin Espoon väkiluku on n. 290 000. Tämä haastaa Helsingin päättäjiä erityisellä tavalla. Helsingin budjetti on koko konsernin tasolla, siis liikelaitokset mukaan lukien 5 miljardia euroa. Helsingin kaupungilla on n. 40 000 ihmistä töissä, eli se on myös kirkkaasti suurin työnantaja. Helsinkiin on ennen koronaa muuttanut vuosittain pelkästään nuoria 15-29-vuotiaita 23 000. Vaikka kaupunkien elinvoima on muihin kuntiin verrattuna usein korkeampaa, mikä tarkoittaa enemmän työpaikkoja ja toimeliaisuutta ja enemmän taloudellista kasvua, on haasteena pitää kaikki mukana. Helsinki on kuitenkin kansainvälinen ja samalla erilaisten alueiden ja niiden ominaispiirteiden kaupunki, johon selvästi edelleen halutaan muuttaa.
Helsingistä muutetaan paljon tietenkin myös muihin kuntiin, joten nettomuuttovoitto on ollut n. 5000 asukkaan luokkaa. Muuttoliike on Helsinginkin kokoluokassa haaste. Kasvavat kaupungit ovat kuitenkin koko maan elinehto, sillä ne luovat yrittäjyyttä ja työpaikkoja ihan omassa luokassaan. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tiivis yhdyskuntarakenne ja toimiva julkinen liikenne ovat keskeisiä ratkaisevia tekijöitä. Helsingin asuntotuotantotavoitteen ja palvelurakenteen on pysyttävä koko ajan mukana kasvavan kaupungin tarpeissa.
Kevään kuntavaalikeskusteluja käytäessä toivon Helsingin erityispiirteiden huomioimista myös valtakunnan politiikassa, sillä se painii niin hyvässä, kuin erilaisissa haasteissa omassa luokassaan, mutta kannattelee monella tavalla koko kuntakenttää. Tämän myös kansallisen kaupunkistrategian rakentaminen osoitti. Helsingin päättäjillä on kokoluokassaan poikkeuksellinen kaupunki käsissään.