Avainsana: koulut

Kategoriat
Blogi

Pidetään Helsinki parhaana

Kuvassa lapsi kävelee leikkupuistossa puomin päällä.

Helsinki on arkisten asioiden ja pääkaupungin suomien mahdollisuuksien kokonaisuus.

Olen saanut kiertää Helsinkiä vaalikampanjan ajan ja kohdannut lukuisia ihmisiä, joiden terveiset olen tallentanut mieleeni ja pohtinut, miten Helsinkiä voisi parantaa. Kaikesta en ole ollut samaa mieltä, mutta moni ajamani perusasia tuntuu saavan ihmisiltä tukea. Mitä nämä ”perusasiat” sitten ovat?

Kyse on ennen kaikkea palveluista, joka on kunnan lakisääteinenkin virallinen tehtävä. Helsinki on kaupunkina iso ja erityinen ja täällä pystytään tarjoamaan ihmisille myös muita, kuin lain velvoittamia tehtäviä. Meillä on siis täällä mahdollisuuksia tehdä arvovalintoja, satsataanko, vai leikataanko.

Minun Helsingissäni ei leikata palveluista. Lähipäiväkotiperiaate on saatava aidosti toimimaan, koska se on sekä lasten, että perheiden etu. Myös työntekijöitä on helpompi saada, jos työsuhteisiin saadaan vakautta ja pysyvyyttä. Työolojen ja palkkauksen on oltava kunnossa, jotta päivähoito voi olla laadukasta. Sama pätee tietenkin kouluihin (ja kaikkiin n. 40 000 tehtävään).

Lähipäiväkodista lähikouluun siirtyminen on sujuvaa, perheille on muodostunut verkostoja ja lapsille kavereita. Tietenkin tässä on mahdollistettava yksilöllisiä valintoja ja siirtymisiä muihin kouluihin. Mutta periaate on arkea ja hyvinvointia kannatteleva ja siihen minä satsaisin. Nuorten asiat on oltava korkealla prioriteeteissa aina, mutta varsinkin koronan jälkeen. Olen todennut, että koronan jälkilasku on maksettava taseesta, mikä tarkoittaa sitä, että palveluihin laitetaan nyt se raha mikä tarvitaan, eikä mitään resurssipula-kysymyksiä sallita.

Palveluista julkinen liikenne on Helsingissä ihan tärkeimpiä hyvän arjen mahdollistajia. En hyväksy sitä, että koronan vauriot maksatetaan lippujen hintojen korottamisena. Helsinki sai erillistä valtiontukea julkisen liikenteen järjestämiseen ja valtiolta tuli tukea muutenkin koronan aikana. Koronatuki oli tarkoitettu nimenomaan palveluihin, eli meille kaikille tavallisille helsinkiläisille. Tiedän tämän, koska olin itse asiaa valmistelemassa.

Ikäihmisten palvelut! En tule hyväksymään veronalennuksia ylipäänsä muutenkaan, mutta ainakaan ennen, kuin meillä on palvelut kunnossa ja yksi keskeisiä on se, että ikäihmisten hoiva hoidetaan häpeälliseltä nykytasolta inhimilliselle tasolle. Tarvitsemme enemmän resursseja kotihoitoon, mutta myös asennemuutoksen siihen, että ympärivuorokautisen hoivan paikkamääriä lisätään tuntuvasti. Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään sen kaikkina vuosina.

Helsingin on käytettävä rahaa myös liikkumiseen ja sen mahdollistamiseen kävellen, pyörällä, juosten, hiihtäen, ulkona ja sisällä kuntoillen jne. koska se on osa hyvinvoinnin edistämistä ja koska se on osa hyvää arkea. Asumisessa Helsingin omalla asuntotuotannolla on puolestaan iso merkitys, ei vain rakentamisen määrällä.

Miksi tämä on mahdollista? Koska Helsingin talous on vahva ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Työttömyys on ollut valtavan kokoista koronan aikana etenkin nuorten keskuudessa, mutta toimivana ja elämää sykkivänä kaupunkina Helsinki arvioiden mukaan toipuu nopeasti ja menetetyt työpaikat saadaan takaisin.

Taloutta on tietenkin hoidettava hyvin, siinä minulla on vahvaa osaamista työni ja luottamustoimien kautta, mutta puheet leikkauksista tai veronalennuksista vievät uskottavuutta toimivan kaupungin rakentamiselta. Meillä on Helsingissä yksi alhaisimpia veroprosentteja. Sitä ei ole tarpeen alentaa, sillä alennus tehtäisiin tavalla tai toisella palvelujen kustannuksella ja se on pois ihan tavallisilta helsinkiläisiltä.

Helsinki sykkii elämää pääkaupunkina, pidetään se sellaisena jatkossakin.

Kategoriat
Blogi

10 tavoitetta Helsingissä

Tiivistän tähän blogiin 10 kohdan listan, joka tekee Helsingistä paremman.

Helsingin valtuustossa tai sen alaisissa lautakunnissa on pystyttävä päättämään laajasti koko kaupungin kaikista asioista. Valtuustossa siis todella päätetään meidän kuntalaisten kannalta keskeisistä asioista, jotka sitten rahoitetaan kuntalaisilta kerättävinä veroina, maksutuloina ja lainalla. Päätöksenteossa on tärkeää, että valtuutettu tietää asiasta vähintään jotain, osaa ottaa siitä selvää, kuuntelee asukkaita ja lopulta tekee päätöksen, jota viime kädessä ohjaa valtuutetun oma arvomaailma. Äänestämällä voit vaikuttaa.

Kaupungin talous on kaiken perusta ja siitä on pidettävä huolta. Helsinkiä ei kuitenkaan talouden näkökulmasta uhkaa juuri nyt mikään. Taseemme on Suomen vahvin, lainamäärä Suomen pienimpien joukossa / asukas ja ylijäämää on kertynyt useana vuonna. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö tilanne voisi muuttua ja se muuttuukin, jos asukasmäärä kääntyy laskuun, mutta keskityn tässä avaamaan muita tavoitteitani. Näen että, kun huolehditaan tästä listasta, asukasmäärämme kasvaa jatkossakin ja talous pysyy vahvana.

  1. Palvelut kuntoon
  2. Alueiden kehittäminen tasapuolisesti
  3. Koronan jälkilasku kaupungin taseesta, ei lapsilta ja nuorilta
  4. Lähipäiväkotiperiaate toimivaksi
  5. Koulujen resurssit ja korjaukset kuntoon
  6. Ikäihmisille lisää ympärivuorokautisen hoivan paikkoja ja kotihoito kuntoon
  7. Henkilöstöohjelma, jossa korjataan työolot ja palkat
  8. Julkinen liikenne aidosti toimivaksi
  9. Asumisen hintaa kohtuulliseksi
  10. Työvoimapalvelut työttömiä palvelevaksi kokonaisuudeksi

Helsingissä on varaa huolehtia palvelujen laadusta ja saatavuudesta. Liian usein kuulee, että ei pääse lääkäriin tai kouluissa ei ole välineitä kaikille. Yksi keskeinen liian usein laiminlyöty palvelu on siivous. Tässä Helsingin on ryhdistäydyttävä. Jos ostopalvelu ei toimi, se pitää korjata tai ottaa omaksi työksi. Jos yritetään ostaa halvalla hyvää, se harvoin onnistuu.

Alueiden kehittämisen tulee olla tasa-arvoista. Miksi jokaisen tulisi välittää Helsingin alueista? Helsinki on kuitenkin yksi. Jos jollain alueella pääsee tapahtumaan rapistumista, syntyy turvattomuutta ja syrjäytymistä ja asuntoja on vaikea saada kaupaksi, se tekee pullonkaulaa koko palvelujärjestelmään tai esimeriksi muuttohalukkuuteen Helsingin sisällä. Kyse on ihmisistä ja ihmisten yhdenvertaisuudesta ja mahdollisuuksista.

Koronan jälkilasku on oikeasti katsottava kuntoon. Nyt näyttää siltä, että vauras Helsinki venkoilee kokoomuslaisen pormestarin johdolla siitä, että 500 miljoonan ylijäämästä ei saada laitettua pientä siivua lapsille ja nuorille. Tässä on hyvä huomioida, että Helsinki sai valtiolta 300 miljoonaa euroa, joka on tarkoitettu palvelujen ylläpitämiseen ja niiden vahvistamiseen.

SDP:n johdolla alkuun laitettu lähipäiväkotiperiaate on saatettava kuntoon tulevalla valtuustokaudella. Se on yksi keskeisimpiä tasa-arvotekoja ja perheiden palveluja, joita meillä on. Lähipäiväkoti kaikille tarkoittaa lapselle samalla turvallista siirtymää lähikouluun tuttujen kaverien kanssa ja perheille jo pikkulapsivaiheesta koostunutta turvaverkkoa muista vanhemmista. Koulut on puolestaan saatettava 2020-luvulle riittävin resurssein. Koulut on yksinkertaisesti korjattava, jos korjattavaa on ja opettajille annettava mahdollisuus hoitaa työtään.

Ikäihmiset on jätetty Helsingissä heikkoon asemaan. Kotihoidon priorisointi pitää lopettaa ja ympärivuorokautisen hoivan paikkoja lisätä. Ihmisellä tulee olla oikeus asua kotona niin pitkään, kuin pystyy ja sinne tulee järjestää tarvittava tuki ja hoito. Mutta nyt kotihoito valitaan liian usein niin, että ihmisen on pakko asua kotona, vaikka se ei enää olisi inhimillistä. Tämä on häpeällistä.

Helsinki on Suomen suurin yksittäinen työnantaja lähes 40 000 työntekijällä. Varsinkin nais- ja työvoimavaltaiset alat sote, varhaiskasvatus ja koulutus ovat aliresursoituja ja niissä työolot ja palkkaus eivät vastaa työn vaativuutta. Helsinki joutuu kilpailemaan osaavasta työvoimasta muiden kanssa ja tähän on kiinnitettävä huomiota. Helsingissä on vakansseja täyttämättä, kun niihin ei löydy hakijoita. Tässä on peiliin katsomisen paikka.

Julkinen liikenne ei voi olla säästökohde. Linjat ja vuorovälit on viipymättä palautettava korona-aikaa edeltävälle tasolle, kun yhteiskunta ja Helsinki alkavat avautua. Alueilta on päästävä sekä poikittais- että pitkittäissuunnassa liikkumaan sujuvasti. Asumisella on kiinteä yhteys hyviin liikenneyhteyksiin muiden julkisten palvelujen ohessa. Asuntoja on rakennettava riittävästi, ja valvottuna laadukkaasti. Viheralueita on kunnioitettava, mutta asuntoja on saatava lisää, jotta saamme painettua hintaa joskus alemmas. Tämä tarkoittaa ennen kaikkea hinnan nousun hillintää. Perheille pitää löytyä koti Helsingistä. Tällä hetkellä on jo vaikea löytää 5 h asuntoja, joka esim. uusperheille ja etätyön lisääntyessä on ihan relevantti normaalia asumistarvetta vastaava kokonaisuus.

Viimeisenä tavoitteena nostan työvoimapalvelut. Helsinki on yksi kuntakokeilun alueista, eli Helsinki järjestää tällä hetkellä osan työttömien palveluista itse. Vuonna 2025 työllisyyspalvelujen on tarkoitus siirtyä pysyvästi kunnille. Silloin Helsingillä tulee olla malli valmiina siihen, miten työvoimapalvelut, toinen aste, yritykset, muut palvelut kytketään tiiviiksi kokonaisuudeksi yhteen palvelemaan työnhakijoita nykyistä paremmin. On kaikkien etu, että tämä homma toimii, kuin rasvattu.

Kategoriat
Uncategorized

Kouluihin riittävät resurssit!

Kuluneella viikolla Helsingin Sanomissa on kirjoitettu useampi kuntavaalijuttu erityisopetuksesta, kouluista, kiusaamisesta ja kiusaamisen kitkemisestä. Voit lukea kaikki tämän blogin lopusta. Muutama oma näkemykseni tärkeään asiaan.

Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri ja opiskelin pääaineena Turun yliopistossa vuosina 2002-2010 erityispedagogiikkaa. Inkluusio, eli kaikkien oppilaiden opettaminen samoissa ryhmissä oli yksi kantava teema kohti oikeudenmukaisempaa koulutusta ja oikeastaan koko yhteiskuntaa. Inkluusiota ei keksitty 2000-luvulla Suomessa, vaan sitä on pitkään haettu ratkaisuksi meillä ja maailmalla. Inkluusio syventää aiempaa ajattelua integraatiosta. Integraatio koulumaailmassa tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että tuodaan erilaisia lapsia samaan luokkaan. Inkluusio koulumaailmassa on sitä, että kaikki ovat jo lähtökohtaisesti samassa luokassa. Tässä on inkluusio-ajattelun idea ja ydin. Siis se, että kaikki ovat erilaisista tuen tarpeista huolimatta yhdenvertaisia, eikä lapsia erotella. Tuki tuodaan yksilön mukana luokkaan.

Politiikkaan on tuotu viime aikoina keskustelua siitä, onko inkluusio sittenkään hyvä idea. Se ei ole hyvä idea, jos kouluissa ei ole riittävästi tukea tarjolla. Opettajilla pitää olla kyky ja resurssit ratkaista opetus niin, että erityistä tukea tarvitseva saa opetusta siinä missä muutkin ja niin, että kaikki pysyvät mukana ja voivat hyvin luokassa. Inkluusio on erittäin tavoiteltava ajattelutapa meille kaikille. Se, että emme näe rajoitteita, vaan mahdollisuuksia, on arvokasta. Itse toivon, että voimme jatkaa inkluusion tiellä. Se vaatii päättäjiltä halua resursoida koulutusta riittävästi. Koska jokainen euro menee meidän yhteisiin lapsiin ja nuoriin, uskon, että siihen löytyy tahtoa.

Inkluusion ohella puhututtanut teema on jälleen ollut koulukiusaaminen ja sen kitkeminen. Opettajien taholta on ollut turhautumista siihen, että erilaisiin ohjelmiin on käytetty paljon rahaa, mutta tulokset eivät jää pysyviksi. Koulukiusaamisen kitkemisessä pätee sama perusajatus, kuin inkluusion toteuttamisessa. Sen täytyy olla perustoimintaa ja perusajattelua.

HS kertoi pojista, joista toinen kiusasi uutta luokkakaveria. Opettajan mielestä asiasta oli kerrottu ja siitä oli puhuttu molempien poikien vanhempien kanssa. Kiusaajapojan äiti kommentoi kuitenkin, ettei tunnista tällaista keskustelua, vaan että asia on ollut vain kerran puheena toisen keskustelun yhteydessä. En usko, että osapuolet vähättelevät asiaa, mutta jotainhan tässä on pieleen mennyt. Opettajan mukaan pojat myös nujaavat jatkuvasti ja oikea kiusaaminen on vaikea tunnistaa.

Kouluissa on kokeiltu erilaisia kiusaamisesta vapaita alueita, hälytysnappeja, kivakoulua ja keskustelu-malleja. Olennaista on, että kiusaamiseen puututaan heti. Ei ole olemassa pientä kiusaamista, vaan kaikki sellainen toiminta, jonka tarkoitus on alentaa toista henkilöä itsensä nostamisen kustannuksella on väärin. Kiusaamisen syynä on usein huono itsetunto, porukan kunnioituksen hakeminen tai joskus myös pahuus. Luokan hengen tulee olla sellainen, että se huomioi kaikki oppilaat ja jossa syntyy porukkahenki. Koulu ei ole vain asioiden opettelua varten, vaan kouluissa opitaan sosiaalisia taitoja ja elämisen taitoja yleensä.

Kiusaamisen kitkemisessä pätevät samat keinot, kuin inkluusion toteuttamisessa. Resurssit, osaaminen ja puuttuminen. Olen työskennellyt niin sanotuissa tavallisissa ja vaikeimmin vammaisten erityiskouluissa sekä kouluissa, joissa inkluusio on toteutettu. Kannatan itse lämpimästi inkluusion toteuttamista ja olen valmis toimimaan sen puolesta, että tätä resursoidaan. Kuntapäätöksenteon ulkopuolelta haluan vaikuttaa siihen, että erityispedagogiikka, eli erityislasten opettamiseen liittyvät asiat ovat kaikkien opettajien keinovalikoimassa ja niitä opetetaan riittävästi myös luokanopettajakoulutuksessa. Olen itse elämässäni saanut monta kertaa todeta, että erityispedagogiikan opinnoista on ollut monessa hyötyä.

Erityistä tukea tarvitsevia lapsia opetetaan yhdessä muiden kanssa, eikä se ole pelkästään hyvä tai huono asia

Puolueet: Erityisoppilaiden opettamista tavallisissa luokissa ei pidä purkaa – tuen riittämisestä ollaan kuitenkin huolissaan

Helsingin poliitikot kertovat, miten he lopettaisivat koulukiusaamisen

”Ne maksavat miljoonia, eikä niitä koskaan oteta käyttöön” – Helsinkiläisen opettajan tunnustus naurattaisi, jos se olisi vitsi

Risto sanoi kiusanneensa Pekan loppuun, sitten hän käänsi katseensa Mikaeliin – Riston äiti ja neljä muuta kertovat nyt näkemyksensä helsinkiläisen koulun tapahtumista, joiden loppua kaikki toivoisivat