Vaaleihin on uudelleen reilu kolme kuukautta aikaa, koska puoluesihteerien joukko päätyi oikeusministeriön esityksestä vaalien siirron kannalle terveysturvallisuus-syistä. Perussuomalaiset eivät lähteneet mukaan tukemaan vaalien siirtämisen ajankohtaa. Olen koittanut seurata keskustelua aiheesta, mutta en pidä sen kärjistyneestä sävystä. Sosiaalinen media kärjistää keskustelua ylipäänsä huonoon suuntaan.
Kuntaliitto selvitti kuntapäättäjien kokemaa häirintää ja julkaisi tulokset helmikuussa. Samanlaisia selvityksiä ja avauksia on tehty muitakin. Valtiovarainministeriön kansalaispaneeli esittää myös 25 toimenpidettä häirinnän ja maalittamisen ehkäisemiseksi. Suositukset ja raportti julkaistaan myöhemmin, mutta sisällön osalta kansalaispaneelin osallistujat, eli tavalliset kansalaiset tuovat esille samoja haasteita, joita on tunnistettu muuallakin. Naisia häiritään enemmän kuin miehiä, joten maan hallitus on tuomassa lakiin sukupuolen vuoksi tehdyn häirinnän erikseen huomioon otettavana seikkana.
Mitä häirinnälle voi tehdä? Aloitan some-maailmaa kauempaa, eli ihmisten perustaidoista ja –tiedoista. Laadukas varhaiskasvatus ja koulutus, sekä jo nuorena opitut vuorovaikutustaidot ja muiden ihmisten kunnioittaminen ovat niitä tekijöitä, jotka suojaavat huonolta käytökseltä. Siksi meidän tulisi kiinnittää jo lasten kasvatuksessa ja erilaisten perheiden tukemisessa huomio siihen, miten lasta ja muita ihmisiä kohdellaan ja miten heistä puhutaan. Jos kotona käytetään kovaa kieltä esimerkiksi maahanmuuttajista ja naisia kutsutaan halventavilla nimillä, siitä tulee arkipäivää myös seuraavalle polvelle.
Miksi sosiaalisessa mediassa sitten kielen käyttö kärjistyy? Monesta meistä tuntuu, että tilaa on vähemmän keskustella itse asiasta. Lukuisten kommenttien joukosta tuntuu, ettei oma asiallinen kommentti nouse esille, joten sitä voi tulla tahtomattaan kärjistettyä. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, vaan ongelmana on tietoinen joukolla tehty häirintä, joka on tullut osaksi vaalikampanjoita. Erilaiset julkaisut ja kuvat saavat esimerkiksi viha- ja naurunaamoja nopealla tahdilla ja kommenttikenttä täyttyy halventavista ilmaisuista. Näiden tietoisena tavoitteena on hiljentää sanoja. Esimerkiksi tasa-arvoon liittyvät nostot saavat tällaisia herjauksia lähes järjestään.
Yksi keino, jolla vihaisuuteen voi yrittää vastata, on sydämet. Hukutetaan fiksut keskustelut sydämiin ja voitetaan viha hyvän kautta. Jokaisen tulee miettiä omaa käyttäytymistään, mutta silkkaan ajojahtiin on puututtava joukkovoimalla.
Vaalit siirrettiin puhtaasti terveyden ja äänioikeuden käyttämisen näkökulmasta. Silti some täyttyi poliittisesta vähättelystä ja raivosta. Toivon, että me ihmiset jaksaisimme käyttäytyä kaikissa tilanteissa toista arvostavasti. Asioista voi olla eri mieltä, mutta puhdas viha on hyvä käsitellä jokaisen sellaista tuntevan. Ehdotan myös, että annamme ymmärrystä erilaisille näkökulmille, mutta emme koskaan puhtaalle vähättelylle tai henkilöön käyvälle vihalle. Vaikka niiden takana on usein ihminen, joka kokee voimattomuutta tai osattomuutta, niin se ei ole syy häiritä tai maalittaa.