Helsingin terveydenhuollosta on kannettu aiheellista huolta ja siitä on myös paljon julkisuudessa puhuttu. Viimeksi eilen Helsingin Sanomat uutisoi Keravan mallista, jossa lääkäreitä on ollut helppo saada, mutta Helsingin vakansseja on vaikea täyttää. Syytäkin avattiin, joka oli palkkaa keskeisemmin työjärjestelyissä ja työn mielekkyydessä. Tästä asiasta ovat paljon puhuneet mm. SDP:n kuntavaaliehdokkaat, lääkärit Nelli Nurminen ja Jonne Juntura. Olen iloinen, että meidän listalla on tällaista osaamista kirittämässä koko ryhmää parempiin päätöksiin.
Olen itsekin ollut tarkastuslautakunnan kautta ollut arvioimassa hoitoon pääsyn aikoja, eroja ja syitä Helsingissä. Arviointi tehtiin vuonna 2016. Oma terveysasemamme Maunulassa sijoittui silloin noin puoleen väliin vertailussa, kun katsottiin hoitoon pääsyä. Lakisääteinen hoidon arviointi toteutui kaikkialla hyvin, mutta erityisesti Itä-Helsingissä hoitoon pääsyyn kehotettiin kiinnittämään huomiota. Kävin katsomassa, mikä tilanne on nyt, ja se on onneksi parantunut. Ihan kärkeen meillä on vielä matkaa, mutta Maunulassa homma tuntuu toimivan. Oma terveysasema on meidän alueelle mielestäni välttämätön ja aina voi parantaa sekä palvelun laatua, että saatavuutta.
Lääkärien ja hoitajien huoli Helsingissä liittyy ennen kaikkea työjärjestelyihin ja johtamiseen. Ammattilaiset kokevat, ettei heillä ole aikaa itse hoitotyölle tarpeeksi. Ihmiset haluaisivat myös päästä hoitoon ja pitävät usein vaihtuvaa vastaanottajaa ongelmana. Tähän on yksinkertaisesti saatava parannusta. Ihmisen on päästävä hoitoon säällisessä ajassa, myös ei-kiireelliselle käynnille. Jos käynti osoittaa, ettei huolta ole, se on pois harteilta ja silläkin on arvo. Jos käynti taas osoittaa, että jatkohoidolle on tarve, asia on laitettava saman tien eteenpäin. Lääkäreille ja hoitajille on järjestettävä kunnolliset työolot.
Hyvinvointivaltion toimivuutta mitataan liian usein julkisen sektorin koolla tai kustannuksilla, vaikka oikeasti on kyse siitä, että ihmisten perusoikeudet tulevat hoidetuiksi. Että jokainen saa hoitoa ja hoivaa ja myös muut palvelut toimivat. Toiminnan tulee olla tehokasta, mutta toimivaa. Tämä on asia, jota tulee arvioida koko ajan ja jossa ei ole varaa huonoihin suorituksiin. Ammattilaisten kokema työnimu ja pysyvyys työssä näkyy parempana palveluna. Siksi ei ole yhdentekevää miten sosiaali- ja terveystoimea johdetaan ja ylläpidetään.