talous – Minna Salminen

Kirjoittaja Kirjoittanut Minna Salminen
Julkaisupäivämäärä 12 kesäkuun, 2021
Kiinnitetty artikkeli

Helsinki on arkisten asioiden ja pääkaupungin suomien mahdollisuuksien kokonaisuus.

Olen saanut kiertää Helsinkiä vaalikampanjan ajan ja kohdannut lukuisia ihmisiä, joiden terveiset olen tallentanut mieleeni ja pohtinut, miten Helsinkiä voisi parantaa. Kaikesta en ole ollut samaa mieltä, mutta moni ajamani perusasia tuntuu saavan ihmisiltä tukea. Mitä nämä ”perusasiat” sitten ovat?

Kyse on ennen kaikkea palveluista, joka on kunnan lakisääteinenkin virallinen tehtävä. Helsinki on kaupunkina iso ja erityinen ja täällä pystytään tarjoamaan ihmisille myös muita, kuin lain velvoittamia tehtäviä. Meillä on siis täällä mahdollisuuksia tehdä arvovalintoja, satsataanko, vai leikataanko.

Minun Helsingissäni ei leikata palveluista. Lähipäiväkotiperiaate on saatava aidosti toimimaan, koska se on sekä lasten, että perheiden etu. Myös työntekijöitä on helpompi saada, jos työsuhteisiin saadaan vakautta ja pysyvyyttä. Työolojen ja palkkauksen on oltava kunnossa, jotta päivähoito voi olla laadukasta. Sama pätee tietenkin kouluihin (ja kaikkiin n. 40 000 tehtävään).

Lähipäiväkodista lähikouluun siirtyminen on sujuvaa, perheille on muodostunut verkostoja ja lapsille kavereita. Tietenkin tässä on mahdollistettava yksilöllisiä valintoja ja siirtymisiä muihin kouluihin. Mutta periaate on arkea ja hyvinvointia kannatteleva ja siihen minä satsaisin. Nuorten asiat on oltava korkealla prioriteeteissa aina, mutta varsinkin koronan jälkeen. Olen todennut, että koronan jälkilasku on maksettava taseesta, mikä tarkoittaa sitä, että palveluihin laitetaan nyt se raha mikä tarvitaan, eikä mitään resurssipula-kysymyksiä sallita.

Palveluista julkinen liikenne on Helsingissä ihan tärkeimpiä hyvän arjen mahdollistajia. En hyväksy sitä, että koronan vauriot maksatetaan lippujen hintojen korottamisena. Helsinki sai erillistä valtiontukea julkisen liikenteen järjestämiseen ja valtiolta tuli tukea muutenkin koronan aikana. Koronatuki oli tarkoitettu nimenomaan palveluihin, eli meille kaikille tavallisille helsinkiläisille. Tiedän tämän, koska olin itse asiaa valmistelemassa.

Ikäihmisten palvelut! En tule hyväksymään veronalennuksia ylipäänsä muutenkaan, mutta ainakaan ennen, kuin meillä on palvelut kunnossa ja yksi keskeisiä on se, että ikäihmisten hoiva hoidetaan häpeälliseltä nykytasolta inhimilliselle tasolle. Tarvitsemme enemmän resursseja kotihoitoon, mutta myös asennemuutoksen siihen, että ympärivuorokautisen hoivan paikkamääriä lisätään tuntuvasti. Meillä kaikilla on oikeus hyvään elämään sen kaikkina vuosina.

Helsingin on käytettävä rahaa myös liikkumiseen ja sen mahdollistamiseen kävellen, pyörällä, juosten, hiihtäen, ulkona ja sisällä kuntoillen jne. koska se on osa hyvinvoinnin edistämistä ja koska se on osa hyvää arkea. Asumisessa Helsingin omalla asuntotuotannolla on puolestaan iso merkitys, ei vain rakentamisen määrällä.

Miksi tämä on mahdollista? Koska Helsingin talous on vahva ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Työttömyys on ollut valtavan kokoista koronan aikana etenkin nuorten keskuudessa, mutta toimivana ja elämää sykkivänä kaupunkina Helsinki arvioiden mukaan toipuu nopeasti ja menetetyt työpaikat saadaan takaisin.

Taloutta on tietenkin hoidettava hyvin, siinä minulla on vahvaa osaamista työni ja luottamustoimien kautta, mutta puheet leikkauksista tai veronalennuksista vievät uskottavuutta toimivan kaupungin rakentamiselta. Meillä on Helsingissä yksi alhaisimpia veroprosentteja. Sitä ei ole tarpeen alentaa, sillä alennus tehtäisiin tavalla tai toisella palvelujen kustannuksella ja se on pois ihan tavallisilta helsinkiläisiltä.

Helsinki sykkii elämää pääkaupunkina, pidetään se sellaisena jatkossakin.

Koronakriisi on vaikuttanut ihmisten elämään sekä yhteiskunnan ja kuntien toiminaan ja talouteen. Helsingin työttömyysaste oli elokuussa 2020 14,3 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 9,2 prosenttia. Lomautukset ja työttömyys kasvoivat ja avointen työpaikkojen määrä väheni erityisesti palvelu- ja myyntialoilla ja on vaikuttanut sitä kautta erityisesti nuoriin. Työpaikkoja on ollut vaikea löytää vastavalmistuneena ja myös valmistumisessa on havaittu viivästymistä harjoittelu- ja lopputyöpaikkojen puuttumisen vuoksi.

Koronakriisi heilautti merkittävästi muuttoliikkeitä. Helsinki on kasvanut melko tasaista tahtia ja väestömäärä kasvoi myös vuonna 2020, mutta sisäinen muuttoliike naapurikuntiin ja muualle Suomeen jäi tappiolle. Erityisesti poikkeusolojen aikana keväällä Helsinkiin ei muutettu. Työpaikkojen osalta vaikea tilanne ei mahdollistanut etenkään nuorten muuttoa Helsinkiin. Väestöennusteessa on paljon epävarmuutta, mutta oletus on, että vahva väkiluvun kasvu jatkuisi jo vuonna 2021 ja varsinkin sen jälkeen.

Koronaepidemian jatkuminen vaikeuttaa koko Suomen tilannetta. Työpaikkojen määrä on vähentynyt ja lomautettujen sekä työttömien määrä on kasvanut koko Suomessa. On erittäin tärkeää, että taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin pitämään mahdollisimman pienenä. Tautimäärien voimakas rajoittaminen on sekä talouden, että inhimillisen näkökulman kannalta keskeistä.

Valtio on tukenut kuntia merkittävästi koronan vuoksi ja myös Helsinki on saanut rahoitusta toiminnan ylläpitämiseen. Kuntien verotuloissa on ollut alenemaa, mutta palvelujen tarve ei ole puolestaan vähentynyt samassa suhteessa, vaan päinvastoin. Arviona on, että palveluja tarvitaan etenkin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kasvavassa määrin. Rajoitukset aiheuttavat mielenterveydelle ja jaksamiselle haasteita. Näitä on korjattava viipymättä tarvittaessa palveluja lisäämällä ja kehittämällä. On todennäköistä, että pitkään jatkuneet rajoitukset tuovat palvelujen piiriin myös uusia ihmisiä, joiden jaksamiseen ja terveyteen poikkeukselliset ajat ovat tuoneet haasteita. Helsinki on myös erityinen kulttuurikaupunki, jonka puolesta kannan myös huolta koronaepidemian pitkittyessä.

On tärkeää, että Helsinki vahvistaa kohtuuhintaisten ja erikokoisten asuntojen saatavuutta, jotta Helsinki pystyy tarjoamaan kodin kaikissa elämänvaiheissa ja olosuhteissa. Luontoarvot ja toimivat liikennejärjestelyt on huomioitava päätöksenteossa. Lisäksi koronan jälkihoitoon on kuuluttava laaja palvelujen lisääminen ja kehittäminen niin, että mahdolliset sosiaaliset ja terveydelliset haitalliset seuraukset eivät jää pysyviksi. Nyt ei ole palveluista leikkaamisen aika vaan Helsingin on panostettava palvelujen saatavuuteen ja laatuun erityisellä tavalla tänä vuonna ja lähivuosina.

Mikäli Helsinki ei pystyisi tarjoamaan asumista ja palveluja kasvavalle joukolle, ei se pystyisi tarjoamaan sitä nykyisillekään helsinkiläisille. Jos kaikki muuttoliike yllättäen jäisikin pysyvästi ”väärän” suuntaiseksi, syntyisi Helsingin sisälle yhä kasvavaa eriarvoisuutta. Osa asuinalueista säilyttäisi arvonsa, mutta osa taantuisi väistämättä, kun asunnoille ei enää olisi samalla tavalla kysyntää ja palvelut lähtisivät samassa tahdissa. Työni puolesta olen nähnyt, miten väestöään menettävät kunnat ja kaupungit taistelevat palvelujen järjestämisen kanssa. Helsingin vetovoima takaa tasaisen kehityksen eri alueilla ja hyvät taloudelliset edellytykset mahdollisuuden yhä parempaan kaupunkipolitiikkaan. Helsingin talous on vahva, mutta sen edellytyksenä on työpaikkojen ja yritysten määrä sekä niiden tuomat verotulot ja näihin väestökehitys vaikuttaa suoraan.