Kategoriat
Blogi

Helsinki on neljän miljardin hankkija

Usein tavataan sanoa, että asiakas on kuningas. Aivan näin se ei kuitenkaan ole. Yksittäisten ihmisten on ostettava sitä, mitä kaupasta saa ja maksettava hinta, mikä hyllyn reunassa lukee. Harvalla on myöskään aikaa perehtyä kovin tarkasti vaikkapa tuotteiden valmistusprosessiin ja vaatia parempaa.

Isomman hankkijan neuvotteluvalta on kuitenkin suurempi. Helsingin kaupungin hankinnat vuonna 2019 olivat noin neljä miljardia euroa. Tällaisilla summilla liikutellaan jo suurempiakin markkinoita ja luodaan pienempiä. Helsinki jos joku on hankintojen kuningatar, jota kuunnellaan.

Neljä miljardia euroa on paljon, kun suhteutetaan siihen, että koko Helsingin kaupunkikonsernin menot olivat noin kuusi miljardia. Se kertoo myös siitä, miten kytkeytynyt kaupunki on alueen yrityksiin ja järjestöihin. Ne eivät ole vain veronmaksajia vaan hyötyvät verotuloista niin suoraan kuin vaikkapa infran, päiväkotien, koulujen ja sosiaali- sekä terveyspalvelujen luomien toimintaedellytysten kautta.

Helsingin hankinnoista on varsin helppo saada tietoa, sillä kaupungin yksittäiset hankinnat on pääosin tallennettu avoimesti Tutkihankintoja.fi –sivustolle. Esimerkiksi sote-hankintoihin käytettiin vuonna 2019 noin 1,4 miljardia euroa ja rakentamiseen puoli miljardia.

Tarkka tieto mahdollistaa hankintojen kehittämisen, kun on helppo jäljittää esimerkiksi potentiaaliset säästökohteet. Hankintoihin ei saa kuitenkaan suhtautua vain kuluerinä vaan jokainen hankinta tavallaan investointi, jolla voidaan ja pitää saada hintaansa suurempi hyöty.

Hankinnoista voi saada monenlaisia hyötyjä, mikä käy hyvin ilmi Helsingin kaupungin tuoreesta hankintastrategiasta. Isoja päätöksiä liittyy muun muassa energiamurrokseen, kun kaupungin tehtävänä on osaltaan varmistaa, että kodit lämpiävät jatkossa päästöttömästi ja myös yrityksille riittää energiaa.

Tulevaisuuden energiajärjestelmä tulee perustumaan pääasiassa hiilivapaaseen sähköön ja sillä tuotettuihin polttoaineisiin. Sitä varten Suomessa tullaan tarvitsemaan nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä päästötöntä sähköä jo tämän vuosikymmenen aikana. Helsingin kaupungin on hankinnoissaan varmistettava, että muutos tukee suomalaista elinkeinoelämää, sillä se on muun muassa energiayhtiönsä Helenin kautta iso peluri.

Toki tärkeitä valintoja tehdään muuallakin. Niin koulujen keittiöissä kuin rakennustyömailla. Helsingin on jatkossa paremmin varmistettava, että julkisivuduunarit saavat jatkossa reilua palkkaa tulivat he sitten Maunulasta tai Tallinnasta. Se onnistuu sulkemalla laiminlyönteihin osallistuneet yritykset pois kilpailutuksista jo etukäteen sekä asettamalla sopimusehtoja ja valvomalla niitä. Näin myös vastuulliset yritykset pärjäävät kilpailussa paremmin. Vastuullisia yrityksiä hyödyttää myös työntekijöiden oikeuksien varmistaminen koko hankintaketjussa esimerkiksi sertifikaattien ja auditointien avulla.

Meillä on paljon ihmisiä, joita voimme saada työhön kiinni hankintojen työllistämisehdolla. Se tarkoittaa, että kaupungin hankintoihin liittyy ehto esimerkiksi oppisopimuspaikkojen tarjoamisesta vaikeasti työllistettäville. Tästä mallista tulee parhaimmillaan myös säästöjä ja siksi Helsingin on tarkoitus selvittää ensi vuoden loppuun mennessä työllistämismahdollisuudet kaikissa yli 200 000 euron hankinnoissa.

Omasta puolestani haluan seurata kunnanvaltuustossa sitä, että kaupunki toteuttaa hyvää strategiaansa. Kuntalaisten rahat pitää käyttää huolella ja harkiten. Helsingin pitää olla vaativa asiakas.

Kategoriat
Blogi

Pääseekö Helsingissä terveysasemalle?

Helsingin terveydenhuollosta on kannettu aiheellista huolta ja siitä on myös paljon julkisuudessa puhuttu. Viimeksi eilen Helsingin Sanomat uutisoi Keravan mallista, jossa lääkäreitä on ollut helppo saada, mutta Helsingin vakansseja on vaikea täyttää. Syytäkin avattiin, joka oli palkkaa keskeisemmin työjärjestelyissä ja työn mielekkyydessä. Tästä asiasta ovat paljon puhuneet mm. SDP:n kuntavaaliehdokkaat, lääkärit Nelli Nurminen ja Jonne Juntura. Olen iloinen, että meidän listalla on tällaista osaamista kirittämässä koko ryhmää parempiin päätöksiin.

Olen itsekin ollut tarkastuslautakunnan kautta ollut arvioimassa hoitoon pääsyn aikoja, eroja ja syitä Helsingissä. Arviointi tehtiin vuonna 2016. Oma terveysasemamme Maunulassa sijoittui silloin noin puoleen väliin vertailussa, kun katsottiin hoitoon pääsyä. Lakisääteinen hoidon arviointi toteutui kaikkialla hyvin, mutta erityisesti Itä-Helsingissä hoitoon pääsyyn kehotettiin kiinnittämään huomiota. Kävin katsomassa, mikä tilanne on nyt, ja se on onneksi parantunut. Ihan kärkeen meillä on vielä matkaa, mutta Maunulassa homma tuntuu toimivan. Oma terveysasema on meidän alueelle mielestäni välttämätön ja aina voi parantaa sekä palvelun laatua, että saatavuutta.

Lääkärien ja hoitajien huoli Helsingissä liittyy ennen kaikkea työjärjestelyihin ja johtamiseen. Ammattilaiset kokevat, ettei heillä ole aikaa itse hoitotyölle tarpeeksi. Ihmiset haluaisivat myös päästä hoitoon ja pitävät usein vaihtuvaa vastaanottajaa ongelmana. Tähän on yksinkertaisesti saatava parannusta. Ihmisen on päästävä hoitoon säällisessä ajassa, myös ei-kiireelliselle käynnille. Jos käynti osoittaa, ettei huolta ole, se on pois harteilta ja silläkin on arvo. Jos käynti taas osoittaa, että jatkohoidolle on tarve, asia on laitettava saman tien eteenpäin. Lääkäreille ja hoitajille on järjestettävä kunnolliset työolot.

Hyvinvointivaltion toimivuutta mitataan liian usein julkisen sektorin koolla tai kustannuksilla, vaikka oikeasti on kyse siitä, että ihmisten perusoikeudet tulevat hoidetuiksi. Että jokainen saa hoitoa ja hoivaa ja myös muut palvelut toimivat. Toiminnan tulee olla tehokasta, mutta toimivaa. Tämä on asia, jota tulee arvioida koko ajan ja jossa ei ole varaa huonoihin suorituksiin. Ammattilaisten kokema työnimu ja pysyvyys työssä näkyy parempana palveluna. Siksi ei ole yhdentekevää miten sosiaali- ja terveystoimea johdetaan ja ylläpidetään.

Kategoriat
Blogi

Koronan vaikutukset otettava haltuun

Koronakriisi on vaikuttanut ihmisten elämään sekä yhteiskunnan ja kuntien toiminaan ja talouteen. Helsingin työttömyysaste oli elokuussa 2020 14,3 prosenttia, kun se vuotta aiemmin oli 9,2 prosenttia. Lomautukset ja työttömyys kasvoivat ja avointen työpaikkojen määrä väheni erityisesti palvelu- ja myyntialoilla ja on vaikuttanut sitä kautta erityisesti nuoriin. Työpaikkoja on ollut vaikea löytää vastavalmistuneena ja myös valmistumisessa on havaittu viivästymistä harjoittelu- ja lopputyöpaikkojen puuttumisen vuoksi.

Koronakriisi heilautti merkittävästi muuttoliikkeitä. Helsinki on kasvanut melko tasaista tahtia ja väestömäärä kasvoi myös vuonna 2020, mutta sisäinen muuttoliike naapurikuntiin ja muualle Suomeen jäi tappiolle. Erityisesti poikkeusolojen aikana keväällä Helsinkiin ei muutettu. Työpaikkojen osalta vaikea tilanne ei mahdollistanut etenkään nuorten muuttoa Helsinkiin. Väestöennusteessa on paljon epävarmuutta, mutta oletus on, että vahva väkiluvun kasvu jatkuisi jo vuonna 2021 ja varsinkin sen jälkeen.

Koronaepidemian jatkuminen vaikeuttaa koko Suomen tilannetta. Työpaikkojen määrä on vähentynyt ja lomautettujen sekä työttömien määrä on kasvanut koko Suomessa. On erittäin tärkeää, että taloudelliset vaikutukset pystyttäisiin pitämään mahdollisimman pienenä. Tautimäärien voimakas rajoittaminen on sekä talouden, että inhimillisen näkökulman kannalta keskeistä.

Valtio on tukenut kuntia merkittävästi koronan vuoksi ja myös Helsinki on saanut rahoitusta toiminnan ylläpitämiseen. Kuntien verotuloissa on ollut alenemaa, mutta palvelujen tarve ei ole puolestaan vähentynyt samassa suhteessa, vaan päinvastoin. Arviona on, että palveluja tarvitaan etenkin lasten, nuorten ja perheiden palveluihin kasvavassa määrin. Rajoitukset aiheuttavat mielenterveydelle ja jaksamiselle haasteita. Näitä on korjattava viipymättä tarvittaessa palveluja lisäämällä ja kehittämällä. On todennäköistä, että pitkään jatkuneet rajoitukset tuovat palvelujen piiriin myös uusia ihmisiä, joiden jaksamiseen ja terveyteen poikkeukselliset ajat ovat tuoneet haasteita. Helsinki on myös erityinen kulttuurikaupunki, jonka puolesta kannan myös huolta koronaepidemian pitkittyessä.

On tärkeää, että Helsinki vahvistaa kohtuuhintaisten ja erikokoisten asuntojen saatavuutta, jotta Helsinki pystyy tarjoamaan kodin kaikissa elämänvaiheissa ja olosuhteissa. Luontoarvot ja toimivat liikennejärjestelyt on huomioitava päätöksenteossa. Lisäksi koronan jälkihoitoon on kuuluttava laaja palvelujen lisääminen ja kehittäminen niin, että mahdolliset sosiaaliset ja terveydelliset haitalliset seuraukset eivät jää pysyviksi. Nyt ei ole palveluista leikkaamisen aika vaan Helsingin on panostettava palvelujen saatavuuteen ja laatuun erityisellä tavalla tänä vuonna ja lähivuosina.

Mikäli Helsinki ei pystyisi tarjoamaan asumista ja palveluja kasvavalle joukolle, ei se pystyisi tarjoamaan sitä nykyisillekään helsinkiläisille. Jos kaikki muuttoliike yllättäen jäisikin pysyvästi ”väärän” suuntaiseksi, syntyisi Helsingin sisälle yhä kasvavaa eriarvoisuutta. Osa asuinalueista säilyttäisi arvonsa, mutta osa taantuisi väistämättä, kun asunnoille ei enää olisi samalla tavalla kysyntää ja palvelut lähtisivät samassa tahdissa. Työni puolesta olen nähnyt, miten väestöään menettävät kunnat ja kaupungit taistelevat palvelujen järjestämisen kanssa. Helsingin vetovoima takaa tasaisen kehityksen eri alueilla ja hyvät taloudelliset edellytykset mahdollisuuden yhä parempaan kaupunkipolitiikkaan. Helsingin talous on vahva, mutta sen edellytyksenä on työpaikkojen ja yritysten määrä sekä niiden tuomat verotulot ja näihin väestökehitys vaikuttaa suoraan.

Kategoriat
Blogi

Tervetuloa uudet Keskuspuiston käyttäjät!

Kuvassa rakentuu Pasilan Postipuisto, jonka asukkaat pääsevät nauttimaan keskuspuiston ulkoilumahdollisuuksista. Kuva otettu kesällä 2020.

Olen asunut Maunulassa Keskuspuiston kupeessa jo yli kymmenen vuotta. Lähimetsä on minulle tärkeä virkistymisen, kuntoilun ja myös rauhoittumisen paikka. Puiston halki kulkee talvellakin kunnossa pidettävä valaistu Keskuspuiston taival. Sen lisäksi metsässä risteilee useita ihania polkuja ja pururatoja ja syksyllä sieltä voi kerätä marjoja ja sieniä. Maunulan Uurnalehto kuuluu kävelyreitilleni säännöllisesti. Sen luonnonmukaisuus ja kauneus on miellyttävää ja mieli tyyntyy. Muualle haudattuja läheisiä muistan niille tarkoitetuilla paikoilla.

Keskuspuistoon mahtuu myös liikuntavälineitä kaikkien iloksi vähän siellä täällä. Vatsalihasten kunto ei ainakaan siitä jää kiinni, ettei niitä pääsisi harjoittamaan. Pirkkolaan jäädytetään talvisin kenttä luisteluun, kesällä voi juosta rataa ympäri. Kohta rakentuva uusi halli tuo harrastajille lisää kaivattuja mahdollisuuksia. Kentän ja parkkipaikan paikasta on käyty aiheellista keskustelua. Olen käynyt asiaa tarkasti läpi ja itse tullut siihen tulokseen, että uuden hallin rakentaminen on hyvä saada käyntiin mahdollisimman pian, sillä alueeltamme puuttuu harrastamisen mahdollisuuksia. Parkkipaikalle toivon uutta sijaintia niin, ettei sen vuoksi tarvitsisi kaataa puita. Hallin kohdalla Keskuspuiston sanotaan olevan kapeimmillaan. Se on myös ongelma, sillä Hämeenlinnan väylän liikenteen melu on tyrmäävä. Ulkoileminen tällä kapeimmalla kohdalla ei ole kaikkein viihtyisintä, ja itse käytän ko. reittiä siksi harvoin. Tämä on yksi syy, miksi en ole kääntynyt hallin rakentamista vastaan. Toinen ja keskeisempi syy liittyy lainvoimaiseen päätökseen. Olen sillä tavalla hallinnon puolustaja, että lain mukaisella tavalla enemmistöpäätöksellä tehtyjä ratkaisuja on voitava edistää. Kansalaiskeskustelu on tietenkin aina tervetullutta, ja se tästä prosessista on opittava, että keskustelua tulee käydä oikeaan aikaan paljon nykyistä enemmän.

Ulkoilen Keskuspuistossa useamman kerran joka viikko. Käyttäjiä mahtuu hyvin lisää, ja siellä saa silti rauhassa mennä. Pyöräilijät ovat löytäneet omat reittinsä ja talvella mahtuu sekä hiihtäjät, että kävelijät. Olen todella tyytyväinen, että entinen Maaliikennekeskus rakentuu nyt vauhdilla, saamme Helsinkiin uusia kaivattuja asuntoja ja Keskuspuistoon lisää ystäviä.

Kategoriat
Blogi

Helsinki on erityinen

Valmistelimme valtiovarainministeriössä viime vuoden aikana ensimmäisen yhtenäisen kansallisen kaupunkistrategian. Sain olla mukana työssä, joka oli erittäin innostavaa, opettavaa ja myös silmiä avaava kokemus. Kaupunkistrategia on kaikkien kaupunkien strategia ja se valmisteltiin tiiviissä yhteistyössä kaupunkien kanssa. Suomessa oli vuonna 2020 yhteensä 310 kuntaa. Näistä 107 käytti itsestään nimitystä kaupunki. Kuitenkin Suomen kuntien keskimääräinen koko on vajaa 18 000 asukasta ja mediaani kuntakoko on noin 6000 asukasta.

Kaupungeista 21 toimii tiiviinä C21-nimisenä verkostona. Suurimmat kaupungit ovat järjestyksessä Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio ja Pori, joista kuusi suurinta, eli ns. C6 toimii C21 tapaan verkostona ja tekee mm. edunvalvontaa näissä nimissä. Pienin kaupunki on Kaskinen, jossa oli viime vuonna 1246 asukasta. Myös esimerkiksi seutukaupungeilla, joita on n. 50 ja pienillä kaupungeilla on oma verkostonsa, jonka kautta ne ajavat asioita ja tekevät yhteistyötä.

Kaikkia kuntia säädellään tällä hetkellä samalla tavalla. Keskeinen kuntien toimintaa ohjaava laki on kuntalaki. Samat vastuut ja velvollisuudet koskevat siis kaiken kokoisia kuntia ja kaupunkeja. Myös kaikki lakisääteiset tehtävät ovat samoja. Kaikilla kunnilla on itsehallinto ja yleinen toimivalta, mikä tarkoittaa mm. sitä, että ne voivat järjestää myös ei-lakisääteisiä palveluja. Tällaisia palveluja on kaikista palveluista n. 20 %, ja niitä järjestävät käytännössä vain kaikkein isoimmat kaupungit. Lukuisat kunnat järjestävät palvelut yhdessä jonkun toisen kunnan kanssa yleensä kuntayhtymän kautta. Isot kaupungit, kuten Helsinki pärjää tässä itse.

On täysin selvää, että Helsinki on kuntien, mutta myös kaupunkien joukossa erityinen. Helsingin väkiluku on n. 650 000, kun seuraavaksi suurimman kaupungin Espoon väkiluku on n. 290 000. Tämä haastaa Helsingin päättäjiä erityisellä tavalla. Helsingin budjetti on koko konsernin tasolla, siis liikelaitokset mukaan lukien 5 miljardia euroa. Helsingin kaupungilla on n. 40 000 ihmistä töissä, eli se on myös kirkkaasti suurin työnantaja. Helsinkiin on ennen koronaa muuttanut vuosittain pelkästään nuoria 15-29-vuotiaita 23 000. Vaikka kaupunkien elinvoima on muihin kuntiin verrattuna usein korkeampaa, mikä tarkoittaa enemmän työpaikkoja ja toimeliaisuutta ja enemmän taloudellista kasvua, on haasteena pitää kaikki mukana. Helsinki on kuitenkin kansainvälinen ja samalla erilaisten alueiden ja niiden ominaispiirteiden kaupunki, johon selvästi edelleen halutaan muuttaa.

Helsingistä muutetaan paljon tietenkin myös muihin kuntiin, joten nettomuuttovoitto on ollut n. 5000 asukkaan luokkaa. Muuttoliike on Helsinginkin kokoluokassa haaste. Kasvavat kaupungit ovat kuitenkin koko maan elinehto, sillä ne luovat yrittäjyyttä ja työpaikkoja ihan omassa luokassaan. Ilmastonmuutoksen torjunnassa tiivis yhdyskuntarakenne ja toimiva julkinen liikenne ovat keskeisiä ratkaisevia tekijöitä. Helsingin asuntotuotantotavoitteen ja palvelurakenteen on pysyttävä koko ajan mukana kasvavan kaupungin tarpeissa.

Kevään kuntavaalikeskusteluja käytäessä toivon Helsingin erityispiirteiden huomioimista myös valtakunnan politiikassa, sillä se painii niin hyvässä, kuin erilaisissa haasteissa omassa luokassaan, mutta kannattelee monella tavalla koko kuntakenttää. Tämän myös kansallisen kaupunkistrategian rakentaminen osoitti. Helsingin päättäjillä on kokoluokassaan poikkeuksellinen kaupunki käsissään.

Kategoriat
Blogi

Päätös ehdokkuudesta

Minulle ehdolle lähteminen oli helppo päätös. Olen ollut ehdokkaana Helsingissä jo kaksi kertaa aiemmin. Jo ehdokkaana oleminen on antoisaa ja se antaa mahdollisuuden vaikuttaa Helsingissä keskusteltaviin asioihin ja siihen miten niistä päätetään. Ehdokkuuden ja hyvän vaalituloksen kautta voi päästä johonkin lautakuntaan, kaupungin yhtiöön tai valmistelujaostoon, jos äänisaalis ei riitä valtuustoon asti. Tavoittelen kuitenkin aidosti valtuustopaikkaa, koska parhaiten asioihin voi vaikuttaa siellä, missä valtaa käytetään.

Kannatan vahvasti tasa-arvoa ja kaikille saavutettavissa olevia julkisia palveluja. Julkisia palveluja järjestetään Helsingissä laajasti omana työnä, mitä pidän hyvänä pohjana. Yritysten ja kolmannen sektorin osaamista on järkevää hyödyntää myös. Oman työn kehittämisen ja toteuttamisen lisäksi Helsingissä onkin kiinnitettävä huomioita hankintojen laatuun ja vaikuttavuuteen.

Olen ollut kuluneen valtuustokauden ajan tarkastuslautakunnan varsinainen jäsen. Jo edellisellä kaudella toimin tarkastuslautakunnassa varajäsenenä. Minulle on kertynyt tästä työstä erittäin laaja ja hyvä näkemys Helsingin taloudesta ja toiminnasta. Tarkastuslautakunnan työ on arvioida kaupungin sitovien tavoitteiden toteutumista ja toimintaa eri kanteilta. Arviointien lisäksi Tarkastuslautakuntaa informoidaan talousarvion ja tilinpäätöksen seurannasta ja toteutumisesta, strategian toteutumisesta, hallinnon erilaisista hankkeista ja ylipäänsä kaikesta Helsingin toiminnasta. Tarkastuslautakunnassa toimiminen on työlästä, mutta antoisaa. Tarkastuslautakunnan tekemiin arviointikertomuksiin voit tutustua osoitteessa www.arviointikertomus.fi

Olen tällä hallituskaudella toiminut kuntaministerin erityisavustajana. Työhöni kuuluu erityisesti kunta-asiat, ministeri vastaa myös muusta hallinnon kehittämisestä ja esimerkiksi julkisen sektorin digitalisaatiosta. Erityisavustajan tehtäviin kuuluu seurata oman vastuualueen ajankohtaisia asioita, mutta ennen kaikkea neuvotella ministerin vastuulla olevien asioiden etenemisestä. Työssäni olen päässyt perehtymään laajasti kuntien talouteen ja toimintaan liittyviin kysymyksiin. Olin myös keskeisesti neuvottelemassa koronaan liittyvistä kuntien tukipaketeista. Olen osallistunut tiiviisti hyvinvointialueiden rakentamiseen ja ollut osaltani edistämässä sitä, että Helsinki säilyy omana alueenaan ja että sen resurssit pysyvät hyvällä tasolla. Tällä hallituskaudella on myös muutettu kuntalakia koronan vuoksi ja parhaillaan eduskunnassa on käsittelyssä kuntalain laajempi muutos. Aiemmassa työssäni toimin Julkisten ja hyvinvointialojen liiton neuvottelijan ja asiantuntijan tehtävissä. Kuntakenttä on minulle haasteineen ja mahdollisuuksineen erittäin tuttu.

Olen ollut kolme vuotta Helsingin Demarinaisten puheenjohtaja. Tässä tehtävässä tasa-arvokysymykset ovat konkretisoituneet ja saaneet laajuutta. Ymmärrän eri ikäisten ja erilaisten ihmisten tarpeita ja olosuhteita ja sitä, miten niitä voidaan parantaa.

Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri. Pääaineeni oli erityispedagogiikka ja olen gradussani selvittänyt vammaisten lasten perheiden tuen tarpeita yhteiskunnassa. Opintojen aikana olen tehnyt sijaisuuksia kouluissa ja erityiskouluissa.

Olen ahkera ja asiantunteva. Päättäjän työssä myös neuvottelutaidoilla on iso merkitys. Olen asunut Helsingin Maunulassa yli 10 vuotta. Tunnistan, mitkä asiat kaupungissamme on hyvin, ja missä on kehitettävää. Helsinki kasvaa ja muuttuu koko ajan. Tasa-arvo vaatii koko ajan tekoja ja on huolehdittava tasapuolisesta kohtelusta kaikilla tasoilla. Kaupungin ja sen talouden rakenteet on tunnettava hyvin, jotta voi toimia vastuullisena ja aikaan saavana päättäjänä.